Xunzi
Xunzi (荀子; pinyin: Xúnzǐ, 'Mestari Xun'; Wade-Giles: Hsün Tzu) alkuperäiseltä nimeltään Xún Kuàng 荀况; noin 310 eaa. – 237 eaa. Zhao, Kiina) oli taistelevien läänitysvaltioiden kaudella elänyt kiinalainen filosofi. Xunzita pidetään kungfutselaisena ajattelijana, mutta hänen ajatuksensa ihmisen syntymisestä luonnostaan pahana on ristiriidassa Kungfutsen ajatuksen kanssa siitä, että ihmiset ovat luonnostaan hyviä. Xunzi kuitenkin uskoi, että ihminen voi muuttua hyväksi sivistämällä itseään ja käymällä koulua.
| Xunzi | |
|---|---|
| 荀子 | |
 Tuntemattoman taiteilijan muotokuva Xunzista. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 310 eaa. |
| Kuollut | 237 eaa. |
| Koulutus ja ura | |
| Koulukunta | kungfutselaisuus |
| Tunnetut työt | Xunzi |
Xunzin elämästä ei tiedetä paljoa. Suhteellisen varmaa on että hän syntyi Zhao-valtiossa.[1] Hän opetti ja opiskeli joitakin vuosia Qi-valtiossa sijainneessa Jixia-akatemiassa. Myöhemmin hän toimi virkamiehenä Chu-valtiossa, jossa hän myös kuoli.[2] Xunzin opit koottiin hänen nimeänsä kantavaan teokseen, josta valtaosa luultavasti kirjoitettiin Xunzin itsensä valvonnan alaisuudessa.[1]
Legalismin kehittäjä Han Fei sekä Qin-dynastian ensimmäinen pääministeri Li Si olivat Xunzin oppilaita.[2]
Oppi
muokkaaXunzin yhteyttä Kungfutsen tai hänen lähimpien seuraajiensa oppilaisiin ei tunneta. Mitä ilmeisimmin Xunzilla ei ollut vielä käytössään Keskusteluja, vaan mahdollisesti pelkkiä muistinvaraisia katkelmia Kungfutsen opetuksista. Mengzin tapaan myöskään Xunzin Kungfutse-sitaateista useimmat eivät esiinny Keskusteluissa. Xunzi kritisoi kirjoituksissaan voimakkaasti sekä hieman aikaisemmin elänyttä Mengziä että tämän oppi-isäksi ajateltua Zisiä, ja siten katsoo itse edustavansa näistä poikkeavaa opillista linjaa. Myöhemmät kungfutselaiset ajattelijat, kuten Han Yu, ovat pitäneet Xunzia jopa harhaoppisena, vaikka hänen ajattelullaan oli keskeinen merkitys kungfutselaisuuden nousussa vallitsevaksi opiksi Han-dynastian aikana.[2]
Xunzin opetukset tunnetaan teoksesta Xunzi, jonka tekstejä pidetään yleisesti Xunzin itsensä kirjoittamina tai ainakin hänen valvonnassaan kirjoitettuna), mutta joka lienee koottu yhtenäiseksi kokonaisuudeksi vasta hieman ennen ajanlaskun alkua. Teos muodostuu 32:sta esseemuotoisesta luvusta, jotka on luokiteltu aihepiirin mukaan. Tekstiä pidetään kuivana ja vaikeaselkoisena, mikä on saattanut vaikuttaa teoksen myöhempään unohtumiseen.[2]
Toisin kuin Kungfutse ja Mengzi, Xunzi kirjoittaa paljon sodankäynnistä ja rangaistuksista. Xunzin mukaan ihminen on luonnostaan paha sillä ihmisellä on synnynnäinen halu hyödyn tavoitteluun. Yhteiskunnassa tämä näkyy itsekkyytenä ja ahneutena. Koska tämä taipumus on lähtöisin suoraan Taivaasta, kaikki ihmisissä mahdollisesti nähtävä hyvyys on todellisuudessa keinotekoista, ja Xunzi pitääkin moraalia pelkästään ihmisen omana keksintönä. Tämä ajatus oli selkeästi vastoin kungfutselaisuuden pääsuuntausta ja jätti Xunzin opillisesti syrjään.[2]
Xunzi suhtautuu kielteisesti taikauskoon ja osoittaa aikakauteensa nähden edistyksellisen rationaalista ajattelua: ”Johtuvatko järjestys ja sekasorto Taivaasta? Minä sanon: Auringon, Kuun ja tähtien kierto olivat samat niin Yulle kuin Jielle. Koska Yu toi maahan järjestyksen ja Jie sekasorron, järjestys ja sekasorto eivät voi johtua Taivaasta.” Myös tämä ajattelutapa oli kaukana Mengzin määrittämästä kungfutselaisesta valtavirrasta, jossa luonnonilmiöiden ja ihmisen toiminnan välille haluttiin nähdä maaginen yhteys. Xunzi ei myöskään suostu käyttämään viiden klassikon kaanoniin luetusta, magiikkaa ja ennustuksia sisältävästä Muutosten kirjasta nimitystä klassikko, vaikka käyttääkin tätä nimitystä muista kaanonin kirjoista.[2]
Xunzi korostaa itsensä kehittämisen tarpeellisuutta sillä sosiaalisuus ja perimmäistä pahaa luontoa vastustavien keinotekoisten käyttäytymismallien omaksuminen ovat joka tapauksessa hyve. Toisaalta kungfutselaiseen ihanteeseen, Kiinan myyttisten muinaishallitsijoiden kaltaiseksi esimerkilliseksi ihmiseksi, voi Xunzin mukaan kehittyä vain riittävän korkeassa yhteiskunnallisessa asemassa oleva henkilö, vaikka siihen periaatteessa ei muidenkaan kohdalla ole estettä: ”Vähäpätöisistä miehistä voisi tulla herrasmiehiä, mutta he eivät halua sitä. Herrasmiehistä voisi tulla vähäpätöisiä miehiä, mutta he eivät halua sitä.” Tämän "lasikattoilmiön" Xunzi selittää rationaalisesti sillä, että ”kyky ja mahdollisuus ovat täysin eri asioita”.[2]
Xunzi uskoi hierarkkisen yhteiskuntajärjestyksen välttämättömyyteen ja vaikka ”kunnollisen miehen” tuleekin puolustaa Kungfutsen oppeja, jokaisen on tehtävä se oman yhteiskunnallisen asemansa edellyttämällä tavalla, rahvaan ei pidä ottaa mallia kuninkaista. Samaan aikaan Xunzi on kuitenkin tiukasti ihmislähtöisen, hyvän hallinnon kannattaja. Vaikka hallitsijan valta tuleekin Taivaalta, vain esikuvallinen mies voi toimia oikeutetusti hallitsijana. Usein lainattu sitaatti ”Ruhtinas on kuin vene ja alamaiset ovat kuin vettä. Vesi kannattaa venettä, vesi kaataa veneen”, lienee tarkoitettu varoitukseksi hallitsijalle. Silti ajatus kansan toteuttamasta vallankumouksesta oli Xunzin oppien vastainen.[2]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Dan Robins, Paul Goldin, Masayuki Sato: The Stanford Encyclopedia of Philosophy. Metaphysics Research Lab, Stanford University, 2017. Teoksen verkkoversio (viitattu 30.12.2017).
- ↑ a b c d e f g h Kungfutse: Mestari Kongin keskustelut. Kungfutselaisuuden ydinolemus. ((Lúnyǔ, noin 475–221 eaa.) Suomentanut ja selityksin varustanut sekä taustoittavat luvut kirjoittanut Jyrki Kallio) Helsinki: Gaudeamus, 2014. ISBN 978-952-495-337-5
Aiheesta muualla
muokkaa- Xunzi. Stanford Encyclopedia of Philosophy. (englanniksi)