Ympäristöpuolue Vihreät
Ympäristöpuolue Vihreät (ruots. Miljöpartiet de Gröna) on puolue Ruotsissa. Ympäristöpuolue Vihreät on perustettu 1981, ja puolue pääsi valtiopäiville ensimmäisen kerran vuoden 1988 vaaleissa, mutta jäätyään äänikynnyksen alapuolelle menetti kaikki paikkansa seuraavissa, vuoden 1991 vaaleissa. Ympäristöpuolue palasi valtiopäiville vuonna 1994 ja on ollut siitä lähtien jatkuvasti edustettuna valtiopäivillä.
| Ympäristöpuolue Vihreät | |
|---|---|
| Miljöpartiet de Gröna | |
|
|
|
| Perustettu | 1981 |
| Puheenjohtaja |
Daniel Helldén Amanda Lind |
| Puoluesihteeri | Anders Wallner |
| Ideologia | vihreä liike[1] |
| Poliittinen kirjo | keskusta-vasemmisto |
| Toimisto |
Pustegränd 1-3, Tukholma |
| Valtiopäivät[2] |
18 / 349 |
| Euroopan parlamentti |
3 / 20 |
| Kansainväliset jäsenyydet |
– Euroopan vihreä puolue – Global Greens |
| Nuorisojärjestö | Gröna Ungdom |
| Varhaisnuorisojärjestö | Gröna Studenter |
| Kotisivu |
www |
Ympäristöpuolueen tunnus on voikukka. Valinta perustuu käsitykseen siitä, että se tunkeutuu asfaltinkin läpi. Se on todiste siitä, että luonto on vahva voima, joka pystyy voittamaan kaikki vastustajansa. Monilla muilla vastaavilla puolueilla on tunnuksenaan auringonkukka.
Puolueen kannatus oli kannatuskyselyssä elokuussa 2020 enää vain 3,8 prosenttia[3]. Puolue oli menettänyt varsinkin nuorten äänestäjien suosiota. Ruotsissa äänikynnys on 4,0 prosenttia ja puolue on vaarassa pudota parlamentista. 18-29-vuotiaiden keskuudessa puolueen kannatus on kannatuskyselyn mukaan 4,6 prosenttia elokuussa 2020 ja on ollut korkeimmillaan 15,7 prosenttia elokuussa 2014.[4] Vuonna 2014 puolueella oli 20 214 jäsentä[5], joka oli pudonnut 10 588:een vuonna 2019[6].
Puolueen puheenjohtaja Isabella Lövin jätti puolueen elokuussa 2020.[7]
Historia
muokkaaYmpäristöpuolue Vihreät perustettiin 1981. Puolue osallistui vuosien 1982 ja 1985 valtiopäivävaaleihin, mutta vasta 1988 se ylitti äänikynnyksen. Tuolloin se oli ensimmäinen uusi puolue Ruotsin valtiopäivillä 70 vuoteen. Tosin seuraavissa vaaleissa 1991 Ympäristöpuolue kärsi suuren tappion ja menetti kaikki kansanedustajansa. Se palasi jälleen valtiopäiville 1994.
Vuonna 1995 Ruotsin ensimmäisissä europarlamenttivaaleissa Ympäristöpuolue sai ennätyssuuren 17,2 %:n kannatuksen. Vuoden 1998 valtiopäivävaaleissa puolue koki pienen tappion, mutta lisäsi poliittista vaikutusvaltaa, koska sosiaalidemokraatit saivat huonoimman vaalituloksen vuosikymmeniin, minkä vuoksi heidän oli pakko tehdä yhteistyötä Ympäristöpuolueen ja Vasemmistopuolueen kanssa valtiopäivillä saadakseen toimintakykyisen vähemmistöhallituksen.
Vihreiden asuntoministeri Mehmet Kaplan erosi huhtikuussa 2016, syynä yhteydet Millî Görüş -järjestön islamisteihin ja turkkilaisiin äärinationalisteihin. Kaplan oli ollut lounaalla entisen harmaat sudet -järjestön johtajan kanssa, joka oli kehottanut "tappamaan armenialaiset koirat." Kaplan kielsi tehneensä mitään väärää ja sanoi toimensa hoitamisen muuttuneen mahdottomaksi kohun vuoksi.[8]
Kaplan muistetaan myös siitä, että hän vertasi islamofobiaa kättelevässä tilaisuudessa Syyriaan taistelemaan lähteviä ruotsalaisia jihadisteja 1939–1940 Suomen talvisotaan lähteneisiin ruotsalaisiin vapaaehtoisiin.[9]
Kaplanin eron jälkeen puoluejohtoon ehdolla ollut Yasri Khan puolestaan joutui kohun keskipisteeksi ja jätti politiikan, kun hän kieltäytyi kättelemästä naisreportteria uskonnollisista syistä.[10]
Ideologia
muokkaaYmpäristöpuolue perustaa ideologiansa ”solidaarisuuteen eläimiä, luontoa ja ekologista järjestelmää, tulevia sukupolvia, maailman kaikkia ihmisiä kohtaan” (puolueohjelma 1 §).
Puolue on perustamisestaan alkaen sanonut, että se ei ole osa vanhaa puolueideologiaa oikeisto–vasemmisto-akselilla, vaan edustaa vihreää ideologiaa. Ympäristöpuolue sai arvosanan 5, kun äänestäjät luokittelivat sen vuonna 1982 asteikolla 1–10, jonka ääripäät olivat äärivasemmisto (1) ja äärioikeisto (10). Tosin vuonna 1994 puolue sai samassa luokittelussa arvosanan 3,9. Viime vuosien yhteistyö valtiopäivillä sosiaalidemokraattien ja Vasemmistopuolueen kanssa on saanut aikaan sen, että joidenkin mielestä Ympäristöpuolue Vihreät on vasemmistopuolue. Tosin noin 15 kunnassa eri puolilla maata puolue on tehnyt yhteistyötä porvaripuolueiden kanssa.
Nuorisojärjestö
muokkaaYmpäristöpuolueen nuorisojärjestö on Grön Ungdom ('vihreä nuoriso'). Nuorisojärjestö on osa puoluetta, ja nuorisojärjestön jäsen on siten automaattisesti myös puolueen jäsen. Tämä on ainutlaatuista Ruotsin valtiopäiväpuolueiden keskuudessa.
Puoluejohto
muokkaa
Ympäristöpuolue Vihreät on valinnut puoluejohtajan sijasta itselleen kaksi ”puhetorvea” (ruots. språkrör), yhden miespuolisen ja yhden naispuolisen. Tätä ratkaisua puolue perustelee pyrkimyksellä tasa-arvoon kaikilla tasoilla ja pitkien työsuhdeiden puolestapuhumisella. Puolueen mukaan kaksi ”puhetorvea” voi myös paremmin jakaa työtä keskenään. Puolue määrittelee puhetorven tehtäväksi puolueen politiikan edistämisen, ei niinkään puolueen johtamisen.
”Puhetorvet”
muokkaa- 1984–1985 Per Gahrton ja Ragnhild Pohanka
- 1985–1986 Birger Schlaug ja Ragnhild Pohanka
- 1986–1988 Birger Schlaug ja Eva Goës
- 1988–1990 Anders Nordin ja Fiona Björling
- 1990–1992 Jan Axelsson ja Margarete Gisselberg
- 1992–1999 Birger Schlaug ja Marianne Samuelsson
- 1999–2000 Birger Schlaug ja Lotta Nilsson Hedström
- 2000–2002 Matz Hammarström ja Lotta Nilsson Hedström
- 2002–2011 Peter Eriksson ja Maria Wetterstrand
- 2011–2016 Åsa Romson ja Gustav Fridolin
- 2016–2019 Isabella Lövin ja Gustav Fridolin
- 2019–2021 Isabella Lövin ja Per Bolund
- 2021–2023 Märta Stenevi ja Per Bolund
- 2023–2024 Märta Stenevi ja Daniel Helldén
- 2024– Amanda Lind ja Daniel Helldén
Vaalimenestys
muokkaaValtiopäivävaalit
muokkaaYmpäristöpuolueen säännöissä on määräys, että kukaan kansanedustaja ei saa olla valtiopäivillä kuin korkeintaan kolme istuntokautta peräkkäin. Sen jälkeen kyseinen henkilö ei saa tulla valituksi samaan tehtävään kolmeen vuoteen.
Ruotsissa on valtiopäivävaaleissa käytössä neljän prosentin äänikynnys, eli puolueen on saatava vähintään 4,0 % äänistä saadakseen kansanedustajia.
| Vuosi | Edustajia | Äänimäärä | %-osuus |
|---|---|---|---|
| 1982 | 0 / 349 |
91 787 | 1,7 % |
| 1985 | 0 / 349 |
83 645 | 1,5 % |
| 1988 | 20 / 349 |
296 935 | 5,5 % |
| 1991 | 0 / 349 |
185 051 | 3,4 % |
| 1994 | 18 / 349 |
279 042 | 5,0 % |
| 1998 | 16 / 349 |
236 699 | 4,5 % |
| 2002 | 17 / 349 |
246 392 | 4,6 % |
| 2006 | 19 / 349 |
291 121 | 5,2 % |
| 2010 | 25 / 349 |
437 435 | 7,3 % |
| 2014 | 25 / 349 |
429 275 | 6,8 % |
| 2018 | 16 / 349 |
285 899 | 4,4 % |
Europarlamenttivaalit
muokkaaYmpäristöpuolueen säännöissä on määrätty, että sama henkilö saa edustaa puoluetta korkeintaan kaksi peräkkäistä kautta. Tämän jälkeen kyseinen henkilö ei saa tulla valituksi uudestaan kolmeen vuoteen.
| Vuosi | Edustajia | Äänimäärä | %-osuus |
|---|---|---|---|
| 1995 | 4 / 22 |
462 092 | 17,2 % |
| 1999 | 2 / 22 |
239 946 | 9,5 % |
| 2004 | 1 / 19 |
142 704 | 6,0 % |
| 2009 | 2 / 18 2 / 20 |
349 114 | 11,0 % |
| 2014 | 4 / 20 |
572 591 | 15,4 % |
Lähteet
muokkaa- ↑ Sweden Parties and Elections in Europe. 2014. Viitattu 12.11.2015. (englanniksi)
- ↑ Ledamöter & partier riksdagen.se. Ruotsin valtiopäivät. (ruotsiksi)
- ↑ https://novus.se/valjarbarometer-arkiv/novus-svt-augusti-socialdemokraterna-fortsatter-backa/
- ↑ https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/politiikka/artikkeli-1.1191670
- ↑ https://web.archive.org/web/20150223231543/http://www.gp.se/nyheter/sverige/1.2628172-fler-gick-med-i-partier-valaret
- ↑ https://www.svd.se/medlemstapp-i-partierna--bara-kd-och-sd-okar
- ↑ https://www.uusisuomi.fi/uutiset/ruotsin-varapaaministeri-eroaa-keskella-koronakriisia-vihreilla-kannatusongelma/5bd83539-3c7d-4134-b5fa-9485a63089f2
- ↑ Swedens housing minister resigns amid extremist links row, The Guardian
- ↑ Aftonbladet
- ↑ Expressen
Aiheesta muualla
muokkaa
- Ympäristöpuolue Vihreät (ruotsiksi)