Suu

Suu (lat. os) on suuonteloon johtava, esimerkiksi ihmisellä leukojen ja huulien rajoittama aukko. Suu voi viitata myös itse suuonteloon tai kuvainnollisesti sisäänmeno- tai ulostuloaukkoon kuten luolan suuhun tai joen suuhun.

• Suu: miehessä sielun portti, naisessa sydämen viemäri. (Ambrose Bierce)

Etelänmerinorsun suu

• Katso suuhun: taudit käyvät sisälle siitä. (George Herbert)

• Ei suu ole rahasta eikä pillu kullasta. (Ylihärmä) (Kansanrunousarkisto)

• On omakii suu vieraan veronen. (Leppävirta) (KRA)

• Suu ei kulu suudellessa, käsi kättä annettaissa. (Orimattila) (KRA)

• Suu hyvän tuntee, kieli makean maistaa. (Ylöjärvi) (KRA)

• Suu makiin maistaa, kieli kypsen koittelee. (Kitee) (KRA)

• Suu on lapsen aitta. (Kuusankoski) (KRA)

• Suu on syrämen tulkki. (Vähäkyrö) (KRA)

• Suu on viisas pimeessäkin. (Hämeenlinna) (KRA)

• Suu puhuu sydämen kyllyydestä. (Helsinki) (KRA)

• Suu sanan erehryttää. (Ilmajoki) (KRA)

• Suu se on ku ravintos tarvitte, nenä saa hajustakin. (Mynämäki) (KRA)

• Suu säkkiä myöten. (Ahlainen) (KRA)

• Suun anto on persehen pesti. (Pelkosenniemi) (KRA)

• Suun kautta mieli haisee. (Pielinen) (KRA)

• Suurus suus, pualpääväne puus ja ehtolinen emänän kylkiluus. (Nousiainen) (KRA)

• Suus särje sydän! (Rauma) (KRA)

• Suussa ompi köyhän aitta. (Virolahti) (KRA)

• Suusta lehmäkin lypsää, sonnalla pelto kasvaa. (Isokyrö) (KRA)

• Suustas lehm lypsä, muttei pitkäst hännästäs. (Kalanti) (KRA)

• Suuta korviin ja mahaa poloviin, kun rikkaan ruokaa syää. (Töysä) (KRA)