Maailmanarvoitus

Maailmanarvoitus Kirjoittanut Paul Heyse

Niin usein, äkkiä kun kasvos näät,

sä kuvastimeen tuijottamaan jäät,

et tunne enää omaa itseäs,

vain hieroglyyfit puhuu silmistäs.

Sä kysyt, ken hän on, mies vieras tää,

siks kunnes kauhu sinut yllättää

ja yksinäisen sielus arvoitus

pois karkoittaa sun tyhjän uinailus.

Kun nyt näät hiekkajyvän, lehden, puun

tai tomun auringossa, seikan muun,

käy tuska polttava sun sieluhus:

sun iki saartaa vieras kaikkeus,

ja iäti on vastaukseton

tää vanha kysymys: mit’ on, mik’ on;

ja arvoitus tään elon, elämäs

on kouristava sinun sydäntäs.

Lähde: Kailas, Uuno 1924: Kaunis Saksa: sarja saksalaista lyriikkaa. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.