aika

Suomi

Adjektiivi

aika (taipumaton)

1. aimo, aikamoinen, eri, melkoinen

   Olet sinä aika tekijä.

   Aika veijari!

   Olet sinä aika poika! Suoritit tutkinnon ennätysajassa.

   aika tavalla, aika lailla

Etymologia

Mahdollisesti substantiivista aika. Sana on saattanut syntyä esimerkiksi seuraavasti: aikamies ’ikämies’ > ’täysi mies’, josta aika on sitten irronnut adjektiiviksi joka on saanut merkityksen ’täysikasvuinen, vahva, kunnon, iso’. Adverbimainen käyttö on sitten kehittynyt ilmauksesta kuten aika tavalla ’kunnon, kelpo tavalla’ > ’melko(isen)’. Toinen vaihtoehto on, että sana on laina germaanisesta sanasta aiga.

Käännökset

1. aimo, aikamoinen, melkoinen

englanti: some, quite a, remarkable

viro: tubli; paras; vägev, tugev tms.

Liittyvät sanat

aikainen, aikuinen, aika lailla, aikaisintaan, aikaistua, melko, metrinen aika, para aikaa, parasta aikaa, tappaa aikaa

Adverbi

aika

1. melko, koko, joltisenkin, varsin

   Liikenneonnettomuudet johtuvat aika usein kuljettajan väsymyksestä.

   Pikku-Kalle on aika pahankurinen poika.

   Söin aika paljon.

   aika hieno, aika vakavaa

Käännökset

1. melko, koko

englanti: rather, fairly, quite, pretty, very

ruotsi: ganska, tämligen

Liittyvät sanat

aika lailla, aikaisin

Aiheesta muualla

• aika Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

Aikaa mitataan kellolla

aika (9-D)

1. maailmankaikkeuden ominaisuus, joka etenee ja jossa kaikki tapahtuu; toistuvien luonnonilmiöiden avulla tai kellolla mitattava suure

   Aikaa voidaan mitata kellolla.

2. kellolla mitattu ajanjakso, jolla on tietty kesti; myös määrittämätön jakso

   Entinen maailmanmestari Yohan Blake kellotti alkuerissä ajan 10,24. (yle.fi/urheilu)

3. erityinen kausi, jolla on ominaista jokin

   vanha aika, uusi aika

   viime sotien aikaan

4. määrätty hetki tai varattu ajanjakso

   Aika ei vain millään riittänyt.

   Haluaisin viipyä täällä kauemminkin, mutta minulla ei ole aikaa.

   Eikös teidän ole jo aika lähteä?

Etymologia

Sanaa on arveltu germaaniseksi lainaksi. Sanan aiempi merkitys on ollut ’mitta’.

Käännökset

1. maailmankaikkeuden etenevä ominaisuus

albania: kohë arabia: وقت , زمان (wakit, zaman) m. bosnia: (ijekavica?) vrijeme n. bulgaria: време n. englanti: time ersä: шка espanja: tiempo fääri: tíð hollanti: tijd m. inarinsaame: äigi indonesia: waktu islanti: tíð italia: tempo m., ora f. karjala: aika komi: кад kroaatti: vrijeme n. latina: tempus n. latvia: laiks m. liettua: laikas m. liivi: āiga livvi: aigu mokša: пинге niittymari: жап

norja: tíð pohjoissaame: áigi puola: czas m. ranska: temps m. romani (Suomen): tiija romania: timp m. ruotsi: tid saksa: Zeit f. serbia: vreme, време n., (ijekavica?) vrijeme, вријеме n. slovakki: čas m. sloveeni: čas m. tšekki: čas m. turkki: saat, vakit, zaman udmurtti: дыр ukraina: час m. unkari: idő valkovenäjä: час m. venäjä: время n. (vremja) vepsä: aig viro: aeg võro: aig vuorimari: жеп, веремӓ

3. kausi, aikakausi

englanti: period, era, age, times ruotsi: tid, tidevarv

ukraina: доба venäjä: время, эпоха, эра

Liittyvät sanat

aika ajoin, aikailla, aikailu, aikaileminen, aikainen, aikaisin, aikalainen, aikamoinen, aikava, aikoa, ajankuluessa, ajanmittaan, ajastaa, ajaton, ajoissa, ajoittain, ajoittaen, hetki, kaikenaikaa, kaikin ajoin, kaikkina aikoina, minuutti, päivä, sekunti, tovi, tuokio, tunti, vuorokausi

Johdokset

• adjektiivit: ajallinen
• verbit: ajoittaa

Yhdyssanat

aamiaisaika, adventtiaika, aika-aisti, aika-ajo, aikaansaannos, aika-arvo, aikaennätys, aikaero, aikaihminen, aikaikkuna, aikajako, aikajakso, aikajana, aikajärjestys, aikakaistale, aikakauppa, aikakausi, aikakello, aikakirja, aikakone, aikakortti, aikakuva, aikakynnys, aikakysymys, aikakytkin, aikalainen, aikalaskelma, aikalasku, aikalaukaisin, aikalehmä, aikaleima, aikalippu, aikalisä, aikalukko, aikaluokka, aikamatka, aikamatkailu, aikamatkustus, aikamerkintä, aikamerkki, aikamies, aikamiespoika, aikamiina, aikamitta, aikamuoto, aikamäärä, aikamääräys, aikanäyttö, aikapalkka, aikapanos, aikapeli, aikapoika, aikapommi, aikapuhelu, aikapula, aikarahtaus, aikaraja, aikarajoitus, aikarauta, aikasarja, aikasuhde, aikasytytin, aikasytytys, aikatasoitus, aikataulu, aikatiedotus, aikaurakka, aikavaje, aikavakio, aikavalotus, aikavaraus, aikaveloitus, aikaviiva, aikavyöhyke, aikaväli, aikavälys, aikaväylä, aikayksikkö, ajanhaaskaus, ajanhammas, ajanhukka, ajanilmaus, ajanjako, ajanjakso, ajankohta, ajankulu, ajankuluke, ajankuva, ajankuvaus, ajanlasku, ajanmittaus, ajanmukainen, ajanmukaisuus, ajanmääritys, ajanottaja, ajanotto, ajanpuute, ajansäästö, ajantilaus, ajantuhlaus, ajanvaraus, ajanviete, ajanvietto, ajoaika, alkamisaika, alkuaika, alokasaika, altistusaika, armonaika, asevelvollisuusaika, atomiaika, aukioloaika, aurinkoaika, avaruusaika, barokkiaika, elinaika, elinaikainen, elämänaika, enimmäisaika, ennätysaika, entisaika, etsikkoaika, haasteaika, hakuaika, hallinta-aika, hallitusaika, hankinta-aika, harjoitteluaika, harkinta-aika, haudonta-aika, heilahdusaika, heinäaika, hengähdysaika, hirmuaika, hukka-aika, ihanneaika, ikiaika, ilmestymisaika, ilmoittautumisaika, ilta-aika, imetysaika, inkubaatioaika, irtisanomisaika, istutusaika, itämisaika, jaksonaika, jatkoaika, jouluaika, joulunaika, joustoaika, joutoaika, juoksuaika, jättöaika, jääaika, jäännösaika, kaamosaika, kahviaika, kanneaika, kantoaika, karenssiaika, karnevaaliaika, kasvuaika, keisariaika, keittoaika, kelloaika, kellonaika, kelpoisuusaika, keskiaika, keskiaurinkoaika, kestoaika, kesäaika, kevätaika, kierrosaika, kiertoaika, kihlausaika, kiima-aika, kilpailuaika, kirkkoaika, kirkonaika, koeaika, kokelasaika, kokoaikainen, korjuuaika, kotiintuloaika, kouluaika, koulutusaika, kriisiaika, kuivumisaika, kukinta-aika, kukkimisaika, kukoistusaika, kulkuaika, kulta-aika, kuningasaika, kuoletusaika, kuolinaika, kustavilaisaika, kutuaika, kylvöaika, kyntöaika, kärkiaika, käsiaika, käyntiaika, käyttöaika, laatuaika, laina-aika, lainausaika, lapsivuodeaika, lapsuudenaika, lapsuusaika, latenssiaika, lentoaika, lepoaika, liikeaika, lisäaika, loistoaika, loma-aika, loppiaisaika, loppuaika, lopunaika, lounasaika, lukuaika, luppoaika, lähetysaika, lähiaika, lähtöaika, maailmanaika, maailmanennätysaika, mainosaika, maksuaika, mansikka-aika, marja-aika, marttyyriaika, matka-aika, mietintäaika, miettimisaika, minimiaika, moiteaika, muinaisaika, murrosaika, muuttoaika, myöhäisglasiaaliaika, myöhästymisaika, määräaika, nautinta-aika, nettoaika, nukkumaanmenoaika, nuoruudenaika, nuoruusaika, nykyaika, näyttöaika, odotusaika, oloaika, omavastuuaika, onnenaika, opiskeluaika, oppiaika, oppisopimusaika, osa-aika, otteluaika, paastonaika, paikallisaika, painoaika, paistoaika, pakanuudenaika, palvelusaika, pankkiaika, paritteluaika, parveiluaika, peliaika, perinataaliaika, pesimäaika, pohja-aika, poikuusaika, poissaoloaika, pula-aika, puoliaika, puoliintumisaika, pysähdysaika, pyyntiaika, päiväaika, päivällisaika, päiväsaika, pätevöitymisaika, pääsiäisaika, päättymisaika, pörssiaika, rakkoaika, rangaistusaika, raskaudenaika, raskausaika, rauhanaika, rauhoitusaika, rauta-aika, reaktioaika, renessanssiaika, respiittiaika, rokokooaika, rospuuttoaika, ruoka-aika, ruokailuaika, ruokinta-aika, ruska-aika, ruuhka-aika, ruutuaika, rykimäaika, saapumisaika, sadeaika, sadonkorjuuaika, sairausaika, salassapitoaika, seisomisaika, seisonta-aika, seurusteluaika, sieniaika, siirtomaa-aika, siirtymäaika, sikiöaika, sopimusaika, sota-aika, sulkemisaika, suoja-aika, suoritusaika, suruaika, suurvalta-aika, synnyinaika, syntyaika, syntymäaika, syömäaika, syöntiaika, takuuaika, talviaika, talvisaika, tehoaika, tiineysaika, tilastoaika, tilausaika, toimiaika, toiminta-aika, toimistoaika, toimitusaika, toipilasaika, toipumisaika, toriaika, toukoaika, tsaarinaika, tuloaika, tungosaika, tyttöaika, työaika, työsopimusaika, tähtiaika, uniaika, vaikutusaika, vakuutusaika, valistusaika, valitusaika, valmistumisaika, valmistusaika, valotusaika, valveillaoloaika, vapaa-aika, varallaoloaika, varastointiaika, varausaika, varoaika, varoitusaika, varusmiesaika, vierailuaika, vieroitusaika, viikinkiaika, viiveaika, viivästymisaika, virastoaika, virka-aika, voimassaoloaika, voittoaika, vuodenaika, vuokra-aika, vuorokaudenaika, vähimmäisaika, väliaika, yhtaikaa, yleisaika, yliaika, ylimenoaika, yöaika

Sanaliitot

• lopun aika

Idiomit

• saada aikaan – toteuttaa, saada tehdyksi (jotain merkittävää, suurta, pysyvää); myös sarkastisesti vastakohtana
• tappaa aikaa – yrittää saada aika kulumaan
• siirtyä ajasta ikuisuuteen – kuolla
• se on vain ajan kysymys – jotain tapahtuu vääjäämättä, muttei tarkasti tiedetä koska
• olla aika poika / olla aika tyttö – olla ihailtava, esim. ahkera, älykäs

Aiheesta muualla

• Artikkelit 69, 113 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Karjala

Adjektiivi

aika

1. aika

Aiheesta muualla

• aika Karjalan kielen verkkosanakirjassa

Vatja

Adjektiivi

aika

1. aika