emo

Suomi

Substantiivi

emo (1)

1. (runollinen) äiti
2. eläimen (naaraspuolinen) vanhempi

   Kissaemo sai kuusi poikasta.

   Sorsaemo ohjaa poikasensa veteen.

   Emon huomassa pojat tuntevat olonsa turvatuksi.

3. (mehiläishoito) kuningatar, ainoa jälkeläisiä tuottava naaras pesässä
4. (tietotekniikka, slangia) emolevy

Ääntäminen

• IPA: /ˈemo/
• tavutus: e‧mo

Etymologia

johdos sanasta emä

Käännökset

1. äiti

Ks. äiti

2. eläimen vanhempi

englanti: dam

saksa: Muttertier n.

Liittyvät sanat

• emä

Yhdyssanat

emoalus, emoeläin, emokasvi, emokissa, emolehmä, emolevy, emomaito, emomehiläinen, emosolu, emoyhtiö, jänisemo, kanaemo, keinoemo, koiraemo, lentoemo, lintuemo, luontoemo, maaemo, mehiläisemo, metsänemo, sorsaemo, vedenemo

Aiheesta muualla

• emo Kielitoimiston sanakirjassa

Ainu

Substantiivi

emo

1. peruna, bataatti

Etymologia

• japanin sanasta 芋 【いも】 (imo)

Lähteet

• Tamura, Suzuko: アイヌ語沙流方言辞典. (Ainugo Saru hogen jiten, Ainun sarun murteen sanakirja). Soufuukan, 1996. ISBN 978-488-323-093-8.
• Kayano, Shigeru (toim.): 萱野茂のアイヌ語辞典. (Kayano Shigeru no ainugo jiten, Kayano Shigerun ainun sanakirja). Sanseidou, 1996. ISBN 978-438-517-050-3.

Englanti

Substantiivi

emo (monikko emos)

1. (slangia) tunteikkaiden ja melodisten punkyhtyeiden stereotyyppinen ihailija, itse yhtye tai niihin liittyvä alakulttuuri

Etymologia

lyhennös sanasta emotional

Latina

Verbi

emō (III) (akt. prees. inf. emere, ind. perf. y. 1. p. ēmī, part. perf. emptus) (taivutus[luo])

1. ostaa