mylläri

Katso myös: Mylläri

Suomi

mylläri (6)^[1]

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	mylläri	myllärit
genetiivi	myllärin	myllärien mylläreiden mylläreitten
partitiivi	mylläriä	mylläreitä myllärejä
akkusatiivi	mylläri; myllärin	myllärit
sisäpaikallissijat
inessiivi	myllärissä	mylläreissä
elatiivi	mylläristä	mylläreistä
illatiivi	mylläriin	mylläreihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	myllärillä	mylläreillä
ablatiivi	mylläriltä	mylläreiltä
allatiivi	myllärille	mylläreille
muut sijamuodot
essiivi	myllärinä	mylläreinä
translatiivi	mylläriksi	mylläreiksi
abessiivi	myllärittä	mylläreittä
instruktiivi	–	myllärein
komitatiivi	–	mylläreine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	mylläri-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

ruotsin kielen myllare

1. myllyn hoitaja, joka jauhaa viljaa jauhoksi

↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6