pelto
Katso myös: Pelto |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- maa-alue, jossa kasvatetaan viljaa ja muita viljelyskasveja
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈpelt̪o/
- tavutus: pel‧to
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | pelto | pellot |
genetiivi | pellon | peltojen |
partitiivi | peltoa | peltoja |
akkusatiivi | pelto; pellon |
pellot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | pellossa | pelloissa |
elatiivi | pellosta | pelloista |
illatiivi | peltoon | peltoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | pellolla | pelloilla |
ablatiivi | pellolta | pelloilta |
allatiivi | pellolle | pelloille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | peltona | peltoina |
translatiivi | pelloksi | pelloiksi |
abessiivi | pellotta | pelloitta |
instruktiivi | – | pelloin |
komitatiivi | – | peltoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | pello- | |
vahva vartalo | pelto- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaavanha germaaninen laina[1]
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaapilapelto, elopelto, heinäpelto, hernepelto, kaurapelto, kesantopelto, kivipelto, kynnöspelto, kyntöpelto, maissipelto, mansikkapelto, naurispelto, ohrapelto, oraspelto, pakettipelto, pellonmuokkaus, pellonpiennar, pellonpientare, pellonraivaus, pellonvaraus, peltoala, peltoaukea, peltoaukeama, peltoemäkki, peltoetana, peltohatikka, peltohehtaari, peltoherkkusieni, peltoherne, peltohiiri, peltokaali, peltokanankaali, peltokierto, peltokorte, peltolaidun, peltolemmikki, peltomaa, peltomies, peltomyyrä, pelto-ohdake, pelto-orvokki, peltopyy, peltoretikka, peltosarka, peltosaunio, peltosirkku, peltotie, peltotilkku, peltotyö, peltovalvatti, peltovilla, perunapelto, pirunpelto, rapsipelto, riisipelto, riistapelto, rinnepelto, ruispelto, rypsipelto, suopelto, sänkipelto, toukopelto, turnipsipelto, vehnäpelto, viljapelto
Aiheesta muualla
muokkaaIdo
muokkaaSubstantiivi
muokkaapelto
Viitteet
muokkaa- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 359. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.