affrikaatta
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- (fonetiikka) eräissä kielissä erotettava klusiilin ja sitä seuraavan, sen kanssa samapaikkaisen tai lähes samapaikkaisen, frikatiivin yhdistelmä
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | affrikaatta | affrikaatat |
| genetiivi | affrikaatan | affrikaattojen (affrikaattain) |
| partitiivi | affrikaattaa | affrikaattoja |
| akkusatiivi | affrikaatta; affrikaatan |
affrikaatat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | affrikaatassa | affrikaatoissa |
| elatiivi | affrikaatasta | affrikaatoista |
| illatiivi | affrikaattaan | affrikaattoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | affrikaatalla | affrikaatoilla |
| ablatiivi | affrikaatalta | affrikaatoilta |
| allatiivi | affrikaatalle | affrikaatoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | affrikaattana | affrikaattoina |
| translatiivi | affrikaataksi | affrikaatoiksi |
| abessiivi | affrikaatatta | affrikaatoitta |
| instruktiivi | – | affrikaatoin |
| komitatiivi | – | affrikaattoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | affrikaata- | |
| vahva vartalo | affrikaatta- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaLähteet
muokkaa- Kari Suomi & Juhani Toivanen & Riikka Ylitalo: Fonetiikan ja suomen äänneopin perusteet, s. 72. Helsinki: Gaudeamus, 2006. ISBN 951-662-975-X.
Aiheesta muualla
muokkaa- affrikaatta Tieteen termipankissa