aluke
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaaluke (48-A) (monikko alukkeet)
- (fonetiikka, musiikki) äänen sointiosaa edeltävä lyhyt alkuimpulssi, jonka aikana ääni ei vielä soi omassa spektrissään; äänihuulten värähtelyn alkamistapa; soittimen soitinäänen värähtelyn alkamistapa
- (ATK) datan alussa oleva ohjaustieto
- (mikrobiologia) lyhyt RNA- tai DNA-juoste (yleensä noin 20 emäsparia), joka toimii DNA:n replikaation aloituskohtana; polymeraasiketjureaktiossa käytettävä synteettinen DNA-jakso, joka tunnistaa monistettavan DNA-alueen pään
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈɑlukeˣ/
- tavutus: a‧lu‧ke
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | aluke | alukkeet |
genetiivi | alukkeen | alukkeiden alukkeitten |
partitiivi | aluketta | alukkeita |
akkusatiivi | aluke; alukkeen |
alukkeet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | alukkeessa | alukkeissa |
elatiivi | alukkeesta | alukkeista |
illatiivi | alukkeeseen | alukkeisiin alukkeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | alukkeella | alukkeilla |
ablatiivi | alukkeelta | alukkeilta |
allatiivi | alukkeelle | alukkeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | alukkeena | alukkeina |
translatiivi | alukkeeksi | alukkeiksi |
abessiivi | alukkeetta | alukkeitta |
instruktiivi | – | alukkein |
komitatiivi | – | alukkeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | alukkee- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
aluket- |
Etymologia
muokkaasubstantiivi alku + johdin -ke
Käännökset
muokkaa1. äänihuulten värähtelyn alkamistapa vokaalialkuisissa sanoissa
|
2. ATK
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
3. mikrobiologia
|