apro
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- (opiskelijaslangia) approbatur, suppein yliopiston sivuaine
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈɑpro/
- tavutus: ap‧ro
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | apro | aprot |
| genetiivi | apron | aprojen |
| partitiivi | aproa | aproja |
| akkusatiivi | apro; apron |
aprot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | aprossa | aproissa |
| elatiivi | aprosta | aproista |
| illatiivi | aproon | aproihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | aprolla | aproilla |
| ablatiivi | aprolta | aproilta |
| allatiivi | aprolle | aproille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | aprona | aproina |
| translatiivi | aproksi | aproiksi |
| abessiivi | aprotta | aproitta |
| instruktiivi | – | aproin |
| komitatiivi | – | aproine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | apro- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla
muokkaa- apro Kielitoimiston sanakirjassa
Ido
muokkaaSubstantiivi
muokkaaapro
Latina
muokkaaSubstantiivi
muokkaaaprō
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1