erbium
Katso myös: Erbium |
Suomi
muokkaaAlkuaineet | ||||||
---|---|---|---|---|---|---|
holmium ← erbium → tulium | ||||||
Ho ← Er → Tm | ||||||
|
Substantiivi
muokkaaerbium (5)
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | erbium | – |
genetiivi | erbiumin | – |
partitiivi | erbiumia | – |
akkusatiivi | erbium; erbiumin |
– |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | erbiumissa | – |
elatiivi | erbiumista | – |
illatiivi | erbiumiin | – |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | erbiumilla | – |
ablatiivi | erbiumilta | – |
allatiivi | erbiumille | – |
muut sijamuodot | ||
essiivi | erbiumina | – |
translatiivi | erbiumiksi | – |
abessiivi | erbiumitta | – |
instruktiivi | – | – |
komitatiivi | – | erbiumeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | erbiumi- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaayttrium, erbium, ytterbium ja terbium ovat kaikki nimetty ruotsalaisen Ytterbyn kylän mukaan, josta löydetystä mineraalista ne eristettiin.[1]
Käännökset
muokkaa1. eräs alkuaine
Englanti
muokkaaSubstantiivi
muokkaaerbium
Ruotsi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaerbium n. (yks. määr. erbiumet [luo], ei monikkoa)
Lähteet
muokkaa- Neuvoston direktiivi 2006/102/EY (PDF), 20.11.2006, s. 252
Slovakki
muokkaaSubstantiivi
muokkaaerbium
Lähteet
muokkaa- Neuvoston direktiivi 2006/102/EY (PDF), 20.11.2006, s. 252
Viro
muokkaaSubstantiivi
muokkaaerbium
Viitteet
muokkaa- ↑ Laitinen, Risto. Kemia. Pikku Jättiläinen. WSOY. Porvoo. 1985. ISBN 951-0-12416-8: s. 934