harjanne
Katso myös: Harjanne |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- pitkänomainen, koverarinteinen, kapea- tai suippolakinen maastonkohta
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈhɑrjɑnːeˣ/
- tavutus: har‧jan‧ne
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | harjanne | harjanteet |
genetiivi | harjanteen | harjanteiden harjanteitten |
partitiivi | harjannetta | harjanteita |
akkusatiivi | harjanne; harjanteen |
harjanteet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | harjanteessa | harjanteissa |
elatiivi | harjanteesta | harjanteista |
illatiivi | harjanteeseen | harjanteisiin harjanteihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | harjanteella | harjanteilla |
ablatiivi | harjanteelta | harjanteilta |
allatiivi | harjanteelle | harjanteille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | harjanteena | harjanteina |
translatiivi | harjanteeksi | harjanteiksi |
abessiivi | harjanteetta | harjanteitta |
instruktiivi | – | harjantein |
komitatiivi | – | harjanteine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | harjantee- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
harjannet- |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- adjektiivit: harjanteinen
Aiheesta muualla
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48-J