hull

Katso myös: hüll

Englanti

Substantiivi

hull (monikko hulls)

1. (laivan) runko
2. (siemenen tai hedelmän kova) kuori

Verbi

Taivutus
ind. prees. y. 3. p.	hulls
part. prees.	hulling
imp. & part. perf.	hulled

hull

1. kuoria (siemeniä, pähkinöitä tms.)

Norja

Substantiivi

hull (hullet; mon. epäm. hull, mon. m. hullene)

1. reikä, aukko
2. kuoppa

Viro

Substantiivi

hull (gen hullu, part hullu)

1. hullu, mielisairas

   Ta on ohtlik hull. – Hän on vaarallinen hullu.

   Mees läks hirmust hulluks. – Mies tuli pelosta hulluksi.

Adjektiivi

hull (gen hullu, part hullu)

1. hullu, mielisairas
2. tyhmä, heikkomielinen
3. hurja, mieletön
4. raivotautinen

   hull koer

5. (kuvaannollisesti) paha, huono, hullu, hirveä

   Asi pole nii hull kui esialgu kardeti. – Asianlaita ei ole niin hullusti kuin ensi alkuun pelättiin.

   Soomlased on kadedad, kuid eestlased on veelgi hullemad. – Suomalaiset ovat kateellisia, mutta virolaiset vieläkin pahempia.

   Juhtub hullematki. – Sattuu sitä pahempaakin.

Taivutus

• ÕS 2018 tyyppi 22e (r`iik) riik

• komparatiivi hullem, superlatiivi kõige hullem ja hullim

Liittyvät sanat

Synonyymit

• (tyhmä) loll

Aiheesta muualla

• [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik : hull [1]

Aiheesta muualla

• hull Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)