Substantiivi

muokkaa

huoli (26)

  1. usein rauhattomuutena ilmenevä, monesti tiedostamaton, mieltä painava tunne
    Huoleton kuin taivaan lintu, mutta taustalla huoli tulevaisuudesta.
    Taloudelliset huolet painavat ihmisten mieltä.
    Huolten vuoksi olen viettänyt unettomia öitä.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈhuo̯li/
  • tavutus: huo‧li

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi huoli huolet
genetiivi huolen huolten
huolien
partitiivi huolta huolia
akkusatiivi huoli;
huolen
huolet
sisäpaikallissijat
inessiivi huolessa huolissa
elatiivi huolesta huolista
illatiivi huoleen huoliin
ulkopaikallissijat
adessiivi huolella huolilla
ablatiivi huolelta huolilta
allatiivi huolelle huolille
muut sijamuodot
essiivi huolena huolina
translatiivi huoleksi huoliksi
abessiivi huoletta huolitta
instruktiivi huolin
komitatiivi huoline-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo huole-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
huol-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

arkihuoli, asuntohuoli, elatushuoli, huolenaihe, huolenpito, huolipuhe, kasvatushuoli, kotihuoli, kouluhuoli, leipähuoli, lisähuoli, lukuhuoli, rahahuoli, taloushuoli, työhuoli, virkahuoli

Aiheesta muualla

muokkaa
  • huoli Kielitoimiston sanakirjassa
  • huoli Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa
  • Artikkeli 2254 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

huoli

  1. (taivutusmuoto) Verbin huolia
    • indikatiivin preesensin konnengaattimuoto
    • imperfektin yksikön 3. persoona
    • imperatiivin yksikön toinen persoona
  NODES