inho
 |
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaainho (1)
- voimakas vastenmielisyyden tunne
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈinho/
- tavutus: in‧ho
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | inho | inhot |
| genetiivi | inhon | inhojen |
| partitiivi | inhoa | inhoja |
| akkusatiivi | inho; inhon |
inhot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | inhossa | inhoissa |
| elatiivi | inhosta | inhoista |
| illatiivi | inhoon | inhoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | inholla | inhoilla |
| ablatiivi | inholta | inhoilta |
| allatiivi | inholle | inhoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | inhona | inhoina |
| translatiivi | inhoksi | inhoiksi |
| abessiivi | inhotta | inhoitta |
| instruktiivi | – | inhoin |
| komitatiivi | – | inhoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | inho- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |