instrumentaali

Suomi

Substantiivi

instrumentaali

1. (kielitiede) monien kielten taivutusmuoto, joka ilmaisee välinettä tai keinoa, jolla tekeminen suoritetaan

   Instrumentaali on sijamuoto tai niihin rinnastettava rakenne, joka ilmaisee keinoa, välinettä tai seuraa. Se vastaa kysymykseen millä, millä keinoin, kenen tai minkä kanssa?

2. pelkillä soittimilla esitetty kappale ilman laulua, varsinkin sellaisesta kappaleesta, johon lauluosuus kuuluu
3. (monikossa, puhek.) kappaleen soitinosuudet

Käännökset

1. kielitiede

azeri: birgəlik, birgəlik hal englanti: instrumental, instrumental case espanja: instrumental m. latvia: instrumentālis liettua: įnagininkas

puola: narzędnik ranska: cas instrumental, instrumental m., cas instrumental, instrumental m. turkki: araç hali ukraina: орудний відмінок venäjä: творительный падеж

Liittyvät sanat

• instrumentaalinen

Yhdyssanat

instrumentaalimusiikki

Aiheesta muualla

• instrumentaali Tieteen termipankissa