isola

Katso myös: Isola

Italia

Substantiivi

isola f. (monikko isole[luo])

1. saari

Liittyvät sanat

• isoletta
• insula

Verbi

isola

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä isolare
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä isolare

Ranska

Verbi

isola

1. (taivutusmuoto) indikatiivin yksinkertaisen perfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä isoler