jarru

Suomi

Substantiivi

jarru (1)

1. (tekniikka) liikkeen hidastamiseen ja pysäyttämiseen tai paikalla pysymisen varmentamiseen tarkoitettu laite
2. jarrupoljin

   Paina jarrua!

3. (kuvaannollisesti) este, hidaste
4. (armeijaslangia) tornijutin intissä ruokaan lisätty aine, jonka tarkoituksena on hillitä seksuaalisia haluja, joskus tarkoitetaan jälkiruokana tarjottavaa kiisseliä tai muuta jälkiruokaa
5. (slangia, huume-) jokin lamaava huume, joka hidastaa eli ”jarruttaa” piristeen käytön jälkeen

Ääntäminen

• IPA: /ˈjɑrːu/
• tavutus: jar‧ru

Käännökset

1. liikkeen hidastamiseen ja pysäyttämiseen tai paikalla pysymisen varmentamiseen tarkoitettu laite

azeri: əyləc englanti: brake, drag italia: freno m. kreikka: τροχοπέδη f. kroaatti: kočnica f. puola: hamulec m. ranska: frein m.

ruotsi: broms saksa: Bremse f. tšekki: brzda f. ukraina: гальмо n. venäjä: тормоз m. viro: pidur

Liittyvät sanat

hätäjarru, jarrusylinteri, kuolleen miehen jarru, lentojarrut, lisäjarruvalo, suujarru

Johdokset

• verbit: jarruttaa, jarruuntua
• jarrutus

Yhdyssanat

ilmajarru, jalkajarru, jarrukenkä, jarrumies, jarrupoljin, jarruraketti, jarrurumpu, jarrusiiveke, jarrusukka, jarrutehostin, jarruvalo, jarruvarjo, kitkajarru, käsijarru, käyttöjarru, levyjarru, paineilmajarru, pyörrevirtajarru, rumpujarru, seisontajarru, suujarru

Aiheesta muualla

• jarru Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 431 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa