kantama

Suomi

Substantiivi

kantama (10)

1. välimatka, jonka verran esine pystyy liikuttamaan toista objektia

   Näiden tykkien kantama on 100 metriä. 'Nämä tykit pystyvät liikuttamaan ammusta 100 metrin päähän.'

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑnt̪ɑmɑ/
• tavutus: kan‧ta‧ma

Etymologia

kts. verbi

Käännökset

1. välimatka, jonka verran esine pystyy liikuttamaan toista objektia

englanti: range espanja: alcance m. puola: zasięg m.

ranska: portée f. saksa: Strecke f.

Liittyvät sanat

kantaminen, kanto, kantomatka, välimatka

Yhdyssanat

silmänkantama, tykinkantama, äänenkantama

Aiheesta muualla

• kantama Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi

kantama

1. (taivutusmuoto) agenttipartisiippi verbistä kantaa