kantti
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaÄäntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkɑnt̪ːi/, [ˈkɑn̪t̪̪ːi]
- tavutus: kant‧ti
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kantti | kantit |
| genetiivi | kantin | kanttien (kanttein) |
| partitiivi | kanttia | kantteja |
| akkusatiivi | kantti; kantin |
kantit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kantissa | kanteissa |
| elatiivi | kantista | kanteista |
| illatiivi | kanttiin | kantteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kantilla | kanteilla |
| ablatiivi | kantilta | kanteilta |
| allatiivi | kantille | kanteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kanttina | kantteina |
| translatiivi | kantiksi | kanteiksi |
| abessiivi | kantitta | kanteitta |
| instruktiivi | – | kantein |
| komitatiivi | – | kantteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kanti- | |
| vahva vartalo | kantti- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaa- vrt. ruotsin kant
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- kantti Kielitoimiston sanakirjassa