karja

Suomi

Substantiivi

karja (9)

1. suurehkot lihan- tai maidontuotantoon käytetyt eläimet, erit. nautakarja, tilan hyötyeläimet kokonaisuutena
2. (halventava) ohjailtavissa oleva ihmisjoukko

   vaalikarja

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑrjɑ/
• tavutus: kar‧ja

Etymologia

indoeurooppalainen, mahdollisesti germaaninen laina

Käännökset

1. eläimistä

englanti: cattle, livestock ersä: скотина espanja: ganado kroaatti: stoka f. puola: bydło

ranska: bétail m. tšekki: hovado ukraina: худоба f., скот m. venäjä: скот, скотина

2. ihmisistä

englanti: cattle ranska: troupeau m.

ukraina: бидло n., худоба venäjä: быдло

Liittyvät sanat

• karjakko

Yhdyssanat

hevoskarja, karja-aitaus, karja-aura, karja-auto, karjaeläin, karjafarmi, karjakartano, karjakeittiö, karjalauma, karjamaja, karjanhoitaja, karjanhoito, karjanjalostus, karjankasvatus, karjanlaidun, karjanlanta, karjanomistaja, karjanostaja, karjanpito, karjanrehu, karjanruoka, karjanruokinta, karjantarkkailu, karjanäyttely, karjapaimen, karjapiha, karjapiika, karjapolku, karjarotu, karjarutto, karjasuoja, karjatalous, karjatarha, karjatila, karjavaras, kyyttökarja, lammaskarja, lehmikarja, lihakarja, lypsykarja, maatiaiskarja, nautakarja, nuorikarja, nuorkarja, pienkarja, pihvikarja, porokarja, rotukarja, siipikarja, siitoskarja, suomenkarja, teuraskarja, vaalikarja

Johdokset

• adjektiivit: karjaton

Aiheesta muualla

• karja Kielitoimiston sanakirjassa