kiksauttaa

Suomi

Verbi

kiksauttaa (53-C) (taivutus[luo])

1. (puhekieltä) naida, hässiä, rakastella, olla yhdynnässä

   Paavo kiksautti Marjaa.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkiksɑˌut̪ːɑːˣ/ tai /ˈkiksɑu̯t̪ːɑːˣ/
• tavutus: kik‧sa‧ut‧taa / kik‧saut‧taa

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: kiksauttaminen

Aiheesta muualla

• kiksauttaa Kielitoimiston sanakirjassa