kirjainsana

Suomi

Substantiivi

kirjainsana (9)

1. (kielitiede) akronyymi, lyhennesana, joka lausutaan kirjainten yhdessä muodostamien äänteiden perusteella eikä kirjaimen itsenäisen ääntämisasun perusteella

   NATO, Kela ja YLE ovat kirjainsanoja koska ne lausutaan /ɴɑʈɔ/, /kɛlɑ/ ja /ʏʟɛ/ eikä */ænɑːtɛːɔː/, */kɔːɛːæʟɑː/ ja */ʏːæʟɛː/.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkirjɑi̯nˌsɑnɑ/
• tavutus: kir‧jain‧sa‧na

Etymologia

yhdyssana sanoista kirjain ja sana

Käännökset

1. akronyymi, lyhennesana, joka lausutaan kirjainten yhdessä muodostamien äänteiden perusteella

englanti: acronym, initialism espanja: acrónimo m. hollanti: acroniem n. ido: akronimo italia: acronimo m. kroaatti: pokrata f., akronim m. puola: akronim

ranska: acronyme m. ruotsi: akronym, initialförkortning tšekki: akronym turkki: akronim, kısma ad venäjä: акроним viro: akronüüm

Liittyvät sanat

• alkukirjainlyhenne

Yläkäsitteet

• lyhennesana

Aiheesta muualla

• kirjainsana Kielitoimiston sanakirjassa
• Sananselityksiä: Ison suomen kieliopin termejä, kirjainsana