Substantiivi

muokkaa

kollektiivi (5)[1]

  1. yhteistoiminnallinen yksikkö

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkolːekˌt̪iːʋi/
  • tavutus: kol‧lek‧tii‧vi

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kollektiivi kollektiivit
genetiivi kollektiivin kollektiivien
(kollektiivein)
partitiivi kollektiivia kollektiiveja
akkusatiivi kollektiivi;
kollektiivin
kollektiivit
sisäpaikallissijat
inessiivi kollektiivissa kollektiiveissa
elatiivi kollektiivista kollektiiveista
illatiivi kollektiiviin kollektiiveihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kollektiivilla kollektiiveilla
ablatiivi kollektiivilta kollektiiveilta
allatiivi kollektiiville kollektiiveille
muut sijamuodot
essiivi kollektiivina kollektiiveina
translatiivi kollektiiviksi kollektiiveiksi
abessiivi kollektiivitta kollektiiveitta
instruktiivi kollektiivein
komitatiivi kollektiiveine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kollektiivi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

kollektiivijohdin, kollektiiviprokura, kollektiivisana, kollektiivitalous, kollektiivitila

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5
  NODES