koskelo
 |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakoskelo (2)
- koskeloiden suvun (Mergus) laji tai yksilö
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | koskelo | koskelot |
| genetiivi | koskelon | koskelojen koskeloiden koskeloitten |
| partitiivi | koskeloa | koskeloita koskeloja |
| akkusatiivi | koskelo; koskelon |
koskelot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | koskelossa | koskeloissa |
| elatiivi | koskelosta | koskeloista |
| illatiivi | koskeloon | koskeloihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | koskelolla | koskeloilla |
| ablatiivi | koskelolta | koskeloilta |
| allatiivi | koskelolle | koskeloille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | koskelona | koskeloina |
| translatiivi | koskeloksi | koskeloiksi |
| abessiivi | koskelotta | koskeloitta |
| instruktiivi | – | koskeloin |
| komitatiivi | – | koskeloine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | koskelo- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaaMahdollisesti substantiivi koski + johdin -lo .
Kirjakielessä sana esiintyy ensimmäisen kerran Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637.[1] Sitä ennen sana on mainittu Tyrvään kirkontileissä sukunimenä tai lisänimenä (1479: ”thomas koskeloynen”, 1481: ”olaff koskelo”)[2].
Käännökset
muokkaa1. Mergus-suvun lintu
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaamurinkoskelo, brasiliankoskelo, etelänkoskelo, harjakoskelo, isokoskelo, tukkakoskelo
Aiheesta muualla
muokkaa- koskelo Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 5254 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa