Substantiivi

muokkaa

kouru (1)

  1. pitkänomainen, kovera väylä tai kuilu
    Pallo vierii kourussa.
    Nosta sanomalehti kourusta.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkou̯ru/
  • tavutus: kou‧ru

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kouru kourut
genetiivi kourun kourujen
partitiivi kourua kouruja
akkusatiivi kouru;
kourun
kourut
sisäpaikallissijat
inessiivi kourussa kouruissa
elatiivi kourusta kouruista
illatiivi kouruun kouruihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kourulla kouruilla
ablatiivi kourulta kouruilta
allatiivi kourulle kouruille
muut sijamuodot
essiivi kouruna kouruina
translatiivi kouruksi kouruiksi
abessiivi kourutta kouruitta
instruktiivi kouruin
komitatiivi kouruine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kouru-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat

muokkaa
  NODES