kuiri

Suomi

Substantiivi

kuiri (5)

(vanhahtava) lusikka
kuirien suvun (Limosa) laji tai yksilö

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kuiri	kuirit
genetiivi	kuirin	kuirien (kuirein)
partitiivi	kuiria	kuireja
akkusatiivi	kuiri; kuirin	kuirit
sisäpaikallissijat
inessiivi	kuirissa	kuireissa
elatiivi	kuirista	kuireista
illatiivi	kuiriin	kuireihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kuirilla	kuireilla
ablatiivi	kuirilta	kuireilta
allatiivi	kuirille	kuireille
muut sijamuodot
essiivi	kuirina	kuireina
translatiivi	kuiriksi	kuireiksi
abessiivi	kuiritta	kuireitta
instruktiivi	–	kuirein
komitatiivi	–	kuireine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kuiri-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

Kirjakielessä sana esiintyy ensimmäisen kerran Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745 (muodossa ”cuiri”).^[1]

Käännökset

2. Limosa-suvun lintu

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Liittyvät sanat

Johdokset

substantiivit: kuirimo

Yhdyssanat

eskimokuiri, mustapyrstökuiri, punakuiri, ruostekuiri

Aiheesta muualla

kuiri Kielitoimiston sanakirjassa

Esperanto

Verbi

kuiri

keittää, laittaa ruokaa

Viitteet

↑ Kaisa Häkkinen: Linnun nimi, s. 315. Helsinki: Teos, 2004. ISB-951-851-013-X.

[1] Kaisa Häkkinen: Linnun nimi, s. 315. Helsinki: Teos, 2004. ISB-951-851-013-X.

[1]