kuna
 |
Suomi
muokkaaPronomini
muokkaakuna
- (interrogatiivinen, taivutusmuoto, vanhahtava) yksikön essiivimuoto sanasta kuka
- (indefiniittinen, taivutusmuoto, vanhahtava) yksikön essiivimuoto sanasta kuka
Aiheesta muualla
muokkaa- kuna Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi
muokkaakuna
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kuna | kunat |
| genetiivi | kunan | kunien (kunain) |
| partitiivi | kunaa | kunia |
| akkusatiivi | kuna; kunan |
kunat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kunassa | kunissa |
| elatiivi | kunasta | kunista |
| illatiivi | kunaan | kuniin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kunalla | kunilla |
| ablatiivi | kunalta | kunilta |
| allatiivi | kunalle | kunille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kunana | kunina |
| translatiivi | kunaksi | kuniksi |
| abessiivi | kunatta | kunitta |
| instruktiivi | – | kunin |
| komitatiivi | – | kunine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kuna- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Esperanto
muokkaaAdjektiivi
muokkaakuna
Etymologia
muokkaaKantasanasta kun ja adjektiivin päätteestä -a
Kroaatti
muokkaaSubstantiivi
muokkaakúna f.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /'kǔːna/
Taivutus
muokkaa| yksikkö | monikko | |
| nominatiivi | kuna | kune |
| genetiivi | kune | kuna |
| datiivi-lokatiivi | kuni | kunama |
| akkusatiivi | kunu | kune |
| vokatiivi | kuno | kune |
| instrumentaali | kunom | kunama |
Aiheesta muualla
muokkaaSerbia
muokkaaSubstantiivi
muokkaakúna f. (kyrillinen куна)
- näätä
- kuna (Kroatian valuutta)
Sloveeni
muokkaaSubstantiivi
muokkaakuna f.
- näätä
- kuna (Kroatian valuutta)
Viro
muokkaaKonjunktio
muokkaakuna