kus

Katso myös: kuş

Suomi

Substantiivi

kus

1. (alatyyliä, murteellinen) rinnakkaismuoto sanasta kusi

Hollanti

Substantiivi

kus n. (monikko kussen)

1. suudelma, pusu

Verbi

kus

1. (taivutusmuoto) indikatiivin yksikön 1. persoonan preesens verbistä kussen
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikkö verbistä kussen

Liivi

Pronomini

kus

1. missä

Tšekki

Substantiivi

kus m.

1. pala, kimpale

Taivutus

sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	kus	kusy
genetiivi	kusu	kusů
datiivi	kusu	kusům
akkusatiivi	kus	kusy
vokatiivi	kuse	kusy
lokatiivi	kusu / kuse	kusech
instrumentaali	kusem	kusy

Liittyvät sanat

• kousek, část

Vepsä

Pronomini

kus

1. (kysyvä) missä

   Kus sinä oled?

   Missä sinä olet?

Viro

Adverbi

kus

1. (kysyvä) missä

   Kus sa elad?

   Missä sinä asut?

2. (relatiivinen) missä, jossa

   linn, kus me käisime

   kaupunki, missä kävimme

Huomautus

• viron kieliopin küsiv-siduv sõna [interrogatiivi-relatiivi ...]

Liittyvät sanat

• kust, kuhu
• kuskil

Aiheesta muualla

• kus Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)

Viitteet

• kus sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)