Substantiivi

muokkaa

kutsu (1)

  1. käsky- tai kutsuhuuto
  2. pyyntö saapua johonkin tilaisuuteen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkut̪su/
  • tavutus: kut‧su

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kutsu kutsut
genetiivi kutsun kutsujen
partitiivi kutsua kutsuja
akkusatiivi kutsu;
kutsun
kutsut
sisäpaikallissijat
inessiivi kutsussa kutsuissa
elatiivi kutsusta kutsuista
illatiivi kutsuun kutsuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kutsulla kutsuilla
ablatiivi kutsulta kutsuilta
allatiivi kutsulle kutsuille
muut sijamuodot
essiivi kutsuna kutsuina
translatiivi kutsuksi kutsuiksi
abessiivi kutsutta kutsuitta
instruktiivi kutsuin
komitatiivi kutsuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kutsu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

verbistä kutsua

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

hääkutsu, illalliskutsu, istuntokutsu, iäisyyskutsu, kokouskutsu, kotiinkutsu, kutsuhuuto, kutsukilpailu, kutsukirje, kutsukortti, kutsuluettelo, kutsumerkki, kutsunappi, kutsunäyttely, kutsuohjaus, kutsuvieras, kutsuääni, kyläkutsu, päivälliskutsu, rukouskutsu, vierailukutsu

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kutsu Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkeli 2445 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Substantiivi

muokkaa

kutsu (gen kutsu, part kutsut)

  1. (lastenkieltä) hauva

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kutsu Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)
  • kutsu sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)
  NODES