kyntö

Katso artikkeli Kyntö Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

kyntö (1-J)

kyntäminen

Ääntäminen

IPA: /ˈkynt̪ø/
tavutus: kyn‧tö

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kyntö	kynnöt
genetiivi	kynnön	kyntöjen
partitiivi	kyntöä	kyntöjä
akkusatiivi	kyntö; kynnön	kynnöt
sisäpaikallissijat
inessiivi	kynnössä	kynnöissä
elatiivi	kynnöstä	kynnöistä
illatiivi	kyntöön	kyntöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kynnöllä	kynnöillä
ablatiivi	kynnöltä	kynnöiltä
allatiivi	kynnölle	kynnöille
muut sijamuodot
essiivi	kyntönä	kyntöinä
translatiivi	kynnöksi	kynnöiksi
abessiivi	kynnöttä	kynnöittä
instruktiivi	–	kynnöin
komitatiivi	–	kyntöine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	kynnö-
vahva vartalo	kyntö-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. kyntäminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

kevätkyntö, kuviokyntö, kyntöaika, kyntöaura, kyntökilpailu, kyntöpelto, kyntövako, kyntöviilu, syyskyntö

Aiheesta muualla

kyntö Kielitoimiston sanakirjassa
kyntö Tieteen termipankissa