kyttä
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- (vanhahtava) metsästäjä; ampuja, sala-ampuja
- (arkikieltä) kyttääjä, kyylä
- (slangia) poliisi
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkyt̪ːæ/
- tavutus: kyt‧tä
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kyttä | kytät |
| genetiivi | kytän | kyttien (kyttäin) |
| partitiivi | kyttää | kyttiä |
| akkusatiivi | kyttä; kytän |
kytät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kytässä | kytissä |
| elatiivi | kytästä | kytistä |
| illatiivi | kyttään | kyttiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kytällä | kytillä |
| ablatiivi | kytältä | kytiltä |
| allatiivi | kytälle | kytille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kyttänä | kyttinä |
| translatiivi | kytäksi | kytiksi |
| abessiivi | kytättä | kytittä |
| instruktiivi | – | kytin |
| komitatiivi | – | kyttine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kytä- | |
| vahva vartalo | kyttä- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaa- Muinaisruotsin sanoista skytta, skytte ’ampuja, jousimies’ peräisin oleva sana, jonka alkuperäinen merkitys on ollut ’ampuja, metsämies’. Vastineita ovat metsämiestä tarkoittat vatjan šküttä, viron kütt. Samaa tarkoittaa liivin kutt mies. SKES
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- kyttä Kielitoimiston sanakirjassa