kyynärä
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakyynärä (10)
- vanha pituusyksikkö, ihmisen kyynärvarren ja oikaistujen sormien pituus. Suomessa käytetty alkujaan ruotsalainen Tukholman kyynärä oli n. 0,594 m.
- yhdyssanan alkuosana (kyynär-) ilmaisee kyynärpäähän liittyvää
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkyːnæræ/
- tavutus: kyy‧nä‧rä
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kyynärä | kyynärät |
| genetiivi | kyynärän | kyynärien (kyynäräin) |
| partitiivi | kyynärää | kyynäriä |
| akkusatiivi | kyynärä; kyynärän |
kyynärät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kyynärässä | kyynärissä |
| elatiivi | kyynärästä | kyynäristä |
| illatiivi | kyynärään | kyynäriin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kyynärällä | kyynärillä |
| ablatiivi | kyynärältä | kyynäriltä |
| allatiivi | kyynärälle | kyynärille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kyynäränä | kyynärinä |
| translatiivi | kyynäräksi | kyynäriksi |
| abessiivi | kyynärättä | kyynärittä |
| instruktiivi | – | kyynärin |
| komitatiivi | – | kyynärine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kyynärä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaauralilaisesta tai suomalais-ugrilaisesta kantakielestä[1]
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- kyynärä Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kulonen, Ulla-Maija. Sydämestä syöpään, kalvosta keuhkoon. Suomen lääketieteellisen sanaston etymologiaa. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. 1995 (23). (Verkkoversio. Viitattu 8.7.2012.)