lainoppinut

Suomi

Substantiivi

lainoppinut (47)

1. (uskonto, historia) juutalaisuudessa uskonnollisen lain asiantuntijaksi koulutettu henkilö
2. (epämuodollinen, joskus leikkimielinen) juristi

Etymologia

• yhdyssana osista laki (akkusatiivi) ja oppinut; Mikael Agricolan 1510-luvulla käyttöön ottama, jo keskiajalla vakiintunut uudissana

Käännökset

1. historiallinen juutalaisen lain asiantuntija

englanti: lawyer

ruotsi: laglärd

Liittyvät sanat

Vieruskäsitteet

• kirjanoppinut