loimuta

Suomi

Verbi

loimuta (75) (taivutus)

1. palaa suurella ja lämmittävällä liekillä
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä loimuttaa

Liittyvät sanat

• loimu

Johdokset

• substantiivit: loimuaminen
• verbit: loimuttaa

Aiheesta muualla

• loimuta Kielitoimiston sanakirjassa