luulotella

Suomi

Verbi

luulotella (67-C) (taivutus[luo])

1. yrittää saada joku uskomaan jotakin, joka ei pidä paikkaansa

Ääntäminen

• IPA: /ˈluːloˌt̪elːɑˣ/
• tavutus: luu‧lo‧tel‧la

Etymologia

johdos substantiivista luulo (vartalo luulo- + johdin -tel:ttele- + infinitiivin tunnus -la)

Liittyvät sanat

• luulla
• luulo

Synonyymit

• uskotella

Johdokset

• substantiivit: luulotteleminen, luulottelu

Aiheesta muualla

• luulotella Kielitoimiston sanakirjassa