maallikko

Suomi

maallikko (4-A)

Katso artikkeli Maallikko Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

kirkon sellainen jäsen, varsinkin hengellisen työn tekijä, joka ei kuulu papistoon
Kirkon ajatellaan muodostuvan "maallisesta" puolesta, joka koostuu maallikoista, ja "hengellisestä" puolesta, joka koostuu "papistosta".
henkilö, jolla ei ole ammatillista asiantuntemusta tietystä alasta
Jatkojohdon korjaus on harvoja osaavalle maallikolle sallittuja sähkötöitä. Vahinkoja sattuu - yleensä sivullisille.

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	maallikko	maallikot
genetiivi	maallikon	maallikoiden maallikoitten maallikkojen
partitiivi	maallikkoa	maallikkoja maallikoita
akkusatiivi	maallikko; maallikon	maallikot
sisäpaikallissijat
inessiivi	maallikossa	maallikoissa
elatiivi	maallikosta	maallikoista
illatiivi	maallikkoon	maallikkoihin maallikoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	maallikolla	maallikoilla
ablatiivi	maallikolta	maallikoilta
allatiivi	maallikolle	maallikoille
muut sijamuodot
essiivi	maallikkona	maallikkoina maallikoina
translatiivi	maallikoksi	maallikoiksi
abessiivi	maallikotta	maallikoitta
instruktiivi	–	maallikoin
komitatiivi	–	maallikkoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	maalliko-
vahva vartalo	maallikko-
konsonantti- vartalo	-

1. papistoon kuulumaton seurakuntatyöntekijä

2. amatööri

puola: laik m.
ruotsi: lekman
saksa: Laie m.
slovakki: laik, amatér
tšekki: laik m.
unkari: laikus
venäjä: любитель (ljubítel’) m., дилетант (diletánt) m., неспециалист (nespetsialíst) m.