matara
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaamatara (12)
- jokin mataroiden (Galium) sukuun kuuluva kasvi
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈmɑt̪ɑrɑ/
- tavutus: ma‧ta‧ra
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | matara | matarat |
| genetiivi | mataran | mataroiden mataroitten (matarain) |
| partitiivi | mataraa | mataroita |
| akkusatiivi | matara; mataran |
matarat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | matarassa | mataroissa |
| elatiivi | matarasta | mataroista |
| illatiivi | mataraan | mataroihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | mataralla | mataroilla |
| ablatiivi | mataralta | mataroilta |
| allatiivi | mataralle | mataroille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | matarana | mataroina |
| translatiivi | mataraksi | mataroiksi |
| abessiivi | mataratta | mataroitta |
| instruktiivi | – | mataroin |
| komitatiivi | – | mataroine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | matara- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaavanha germaaninen laina[1]
Käännökset
muokkaa1. Galium-suvun kasvi
|
|
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- matara Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.