mauste

Suomi

Mauste

Mauste

Substantiivi

mauste (48)

1. ruokiin ja juomiin toivotun maun saamiseksi ja ruoansulatuksen edistämiseksi lisättävä aine (usein mausteena toimii maustevihannes tai muu pieninä annoksina käytettävä maultaan voimakas tai aromaattinen kasvin osa)

   Sokeri ja suola ovat tärkeitä mausteita.

   Etikka on tärkeä silakkalaatikon mauste.

   Inkivääri on ruokien ja juomien mauste.

Ääntäminen

• IPA: /ˈmɑu̯st̪eˣ/
• tavutus: maus‧te

Käännökset

1. ruokaan tai juomaan toivotun maun saamiseksi ja ruoansulatuksen edistämiseksi lisättävä aine.

azeri: ədviyyat englanti: condiment, seasoning, spice espanja: especia f. esperanto: spico italia: spezia f. koltansaame: salgg puola: przyprawa f. ranska: épice f.

ruotsi: krydda, smakämne saksa: Würze f., Gewürz n. tšekki: koření n. turkki: bahar, baharat ukraina: приправа f. venäjä: приправа f., пряность f., специя viro: maitseaine

Liittyvät sanat

aromi, hajuste, höyste, inkivääri, kirveli, maistaa, maistua, mausteikko, maustin, ryyti

Johdokset

• adjektiivit: mausteinen

Yhdyssanat

grillausmauste, grillimauste, kalamauste, mausteastia, maustebasilika, maustefenkoli, maustekakku, maustekala, maustekastike, maustekasvi, maustekauppa, maustekauppias, maustekimppu, maustekirveli, maustekrassi, maustekurkku, mausteleikkuri, mausteliemi, maustemeirami, mausteminttu, maustemylly, mausteneilikka, maustenigella, maustepaprika, maustepippuri, maustepurkki, maustesekoitus, mausteseos, maustesiirappi, maustesilakka, maustesilli, maustesirotin, maustesuola, maustevihannes, maustevoi, mausteyrtti, nelimauste, pitsamauste, salaattimauste, yrttimauste

Aiheesta muualla

• mauste Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 350, 3552 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Saksa

Verbi

mauste

1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä mausen
2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä mausen
3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä mausen
4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä mausen