mennä

Suomi

Verbi

mennä (67) (taivutus[luo])

1. liikkua muuhun paikkaan (eteenpäin, kauemmaksi, etäämmälle) siitä missä puhuja on

   Mene pois!

   Miten lähelle ydinonnettomuusaluetta voi mennä? (STUK)

   Älä mene sinne! Sinne ei saa mennä.

2. abstraktimmassa merkityksessä muuttua olotilaltaan; alkaa, kuulua tai liittyä johonkin

   Naapurini ei enää ole työtön, hän meni töihin [= alkoi olla työelämässä].

   Skype saattaa jälleen mennä myyntiin. (Kauppalehti.fi)

   Virtasten tyttö meni yliopistoon lukemaan naistutkimusta, poika meni armeijaan.

3. kulua (yleensä vain kolmannessa persoonassa)

   Hyllyn kokoamiseen meni tunnin verran.

   Tuloni menevät suurimmaksi osaksi asumiskustannuksiin.

   Aika menee joutuisaan.

   Rahat menivät sen sileän tien! [= tuhlattiin, menivät hukkaan]

4. kulkea (yleensä säännöllisesti)

   Bussi menee vartin yli.

5. (puhekieltä) edetä, toimia tulevaisuudessa tietyin edellytyksin

   Nämä ovat käytettävissä olevat resurssit ja näillä mennään.

6. sopia, mahtua

   Pyöreä palikka ei mene kolmikulmaiseen reikään.

7. päästä

   Miten mennä nettiin mökillä? (HS.fi)

8. joutua muuttumaan jonkinlaiseksi

   Bussilinjat voivat mennä uusiksi (Kaleva)

   Tämän alemmaksi ei voi mennä (Talouselämä)

   Menin siinä touhussa aivan loppuun.

   Sehän tiedetään, että huumeista elämä menee hunningolle.

9. johtaa (määränpäähän)

   Mihin tämä tie menee?

10. (arkikieltä) usein tuomitsevasti, tehdä jotain

    Pitikö sinun mennä ärsyttämään häntä?

    Katso nyt mitä menit tekemään!

11. funktioverbinä erinäisissä ilmauksissa, jolloin verbin yhteydessä oleva sana paikallissijassa ilmaisee siihen liittyvän yleisesti tehtävän toimen (vrt. käydä)

    mennä marjaan = mennä metsään keräämään marjoja

    mennä kahville = mennä kahvihuoneeseen, kahvioon tms. juomaan kuppi kahvia

    mennä tupakalle = mennä polttamaan savuke

Käännökset

1. liikkua kauemmaksi tai muuhun paikkaan kuin missä puhuja on; poistua

albania: iki arabia: يذهب (yadhab) m. englanti: go espanja: ir esperanto: iri indonesia: pergi, jalan kreikka: πηγαίνω latina: ire, vadere latvia: iet, aiziet liivi: lǟdõ norja: gå pohjoissaame: mannat

ranska: aller romani (Suomen): džaa ruotsi: åka, gå saksa: gehen, fahren (mennä ajoneuvolla) thai: ไป turkki: gitmek tyap: nat unkari: megy venäjä: (kävellen) идти, ходить, (ajoneuvolla) ехать, ездить, etuliite у- ~ poispäin vepsä: mända, lähtta viro: minema võro: minemä

Liittyvät sanat

• meneminen
• mennyt
• viime
• lähteä

Vastakohdat

• tulla

Johdokset

• substantiivit: menekki, menijä
• verbit: menetellä, menettää

Yhdyssanat ja sanaliitot

kaupaksi menevä, mennä matkoihinsa, mukiinmenevä, ohimenevä

Idiomit

• mennä naimisiin – solmia avioliitto
• mennä kihloihin – kihlata, vrt. kihlaus
• mennä rikki – hajota
• mennä hukkaan – tuhlata, kadota
• mennä sekaisin – sekoittua, seota, mennä epäjärjestykseen
• mennä pasmat sekaisin – hämmentyä, kadottaa ajatus
• mennä puurot ja vellit sekaisin – sekoittaa toisiinsa liittymättömät asiat keskenään
• mennä pilalle – epäonnistua; pilaantua
• mennä metsään / myttyyn / mönkään / pieleen / plörinäksi / penkin alle – epäonnistua
• mennä päin honkia / mäntyä / helvettiä / persettä / peetä / seiniä / prinkkalaa – epäonnistua
• mennä putkeen – onnistua odotetusti, sujua hyvin
• mennä päistikkaa – mennä päälleen, kaatua pää edellä
• mennä vipuun, mennä retkuun – tulla huijatuksi

Aiheesta muualla

• mennä Kielitoimiston sanakirjassa

Adjektiivi

mennä

1. (murteellinen) mennyt, edellinen, viime

   Mennä talvi oli luminen.

   Mennä juhannuksena satoi aika niukasti.

   Mihin me jäimmekään mennä kerralla?

Ääntäminen

• lopussa ei ole katkoa kuten verbissä

Käännökset

1. mennyt, edellinen

englanti: last

Liittyvät sanat

Rinnakkaismuodot

• männä

Aiheesta muualla

• Artikkelit 73, 865 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa