mest

Hollanti

Substantiivi

mest m. 

1. lanta

Ruotsi

Adverbi

mest

1. (taivutusmuoto) superlatiivimuoto sanasta mycket; eniten
2. enimmäkseen, pääosin

Sloveeni

Substantiivi

mest

1. (taivutusmuoto) monikon genetiivimuoto sanasta mesto
2. (taivutusmuoto) kaksikon genetiivi sanasta mesto

Viro

Substantiivi

mest (gen. mesti, part. ja adit. mesti)

1. (puhekieltä) kimppa, seura, porukka

Huomautukset

partitiivissa ja sisäpaikallissijoissa "yksissä oloa", yksimielisyyttä yms. ilmaiseva sana