mokata

Katso myös: mökätä

Suomi

Verbi

mokata (73) (taivutus[luo])

1. (arkikieltä) tehdä virhe

   Jos oikeen mokaa, sun täytyy dokaa (Kummeli)

Ääntäminen

• IPA: /ˈmokɑt̪ɑˣ/
• tavutus: mo‧ka‧ta

Etymologia

mahdollisesti englannin sanasta mock ’ilkkua’

Liittyvät sanat

• möhliä

Johdokset

• substantiivit: mokaaminen

Aiheesta muualla

• mokata Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 763 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa