Katso myös: nââli, nääli, nääḷi
Wikipedia
Katso artikkeli Naali Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

 
Naali

Substantiivi

naali (5)

  1. napakettu (Vulpes lagopus), koiraeläimiin kuuluva, pohjoisella puurajan yläpuolisilla tunturialueilla elävä petoeläin, jonka turkki on talvisin kokonaan valkoinen ja kesäisin ruskeanharmaa
    Naali on Suomesta kadonnut.

Ääntäminen

  • IPA: /ˈnɑːli/, [ˈnɑːli]
  • tavutus: naa‧li

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi naali naalit
genetiivi naalin naalien
(naalein)
partitiivi naalia naaleja
akkusatiivi naali;
naalin
naalit
sisäpaikallissijat
inessiivi naalissa naaleissa
elatiivi naalista naaleista
illatiivi naaliin naaleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi naalilla naaleilla
ablatiivi naalilta naaleilta
allatiivi naalille naaleille
muut sijamuodot
essiivi naalina naaleina
translatiivi naaliksi naaleiksi
abessiivi naalitta naaleitta
instruktiivi naalein
komitatiivi naaleine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo naali-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

saamen njálla[1]

Käännökset

Liittyvät sanat

Aiheesta muualla

  • naali Kielitoimiston sanakirjassa
  • naali Tieteen termipankissa

Viitteet

  1. Mikko Korhonen: "Saamen kieli", Pikku jättiläinen, s. 695. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1985. ISBN 951-0-12416-8.
  NODES