Wikipedia
Katso artikkeli Nummi (maantiede) Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Nummi

Substantiivi

muokkaa

nummi (7)

  1. pääsääntöisesti karu, puuton tai matalakasvuista kasvustoa sisältävä alue, jossa hapan hedelmätön maaperä

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈnumːi/
  • tavutus: num‧mi

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi nummi nummet
genetiivi nummen nummien
(nummein)
partitiivi nummea nummia
akkusatiivi nummi;
nummen
nummet
sisäpaikallissijat
inessiivi nummessa nummissa
elatiivi nummesta nummista
illatiivi nummeen nummiin
ulkopaikallissijat
adessiivi nummella nummilla
ablatiivi nummelta nummilta
allatiivi nummelle nummille
muut sijamuodot
essiivi nummena nummina
translatiivi nummeksi nummiksi
abessiivi nummetta nummitta
instruktiivi nummin
komitatiivi nummine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo numme-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

hiekkanummi, kanervanummi, nummimaa, nummitatti

Aiheesta muualla

muokkaa
  • nummi Kielitoimiston sanakirjassa
  • nummi Tieteen termipankissa
  NODES