oikku

Suomi

Substantiivi

oikku (1-A)

1. äkillinen halu tai mielenmuutos; mielijohde, päähänpisto

Ääntäminen

• IPA: /ˈoi̯kːu/
• tavutus: oik‧ku

Käännökset

1. päähänpisto

englanti: whim, quirk, vagary italia: capriccio m. puola: kaprys m. ranska: caprice m.

ruotsi: kapris, nyck venäjä: прихоть f., каприз viro: kapriis, tuju, (harv.) oik

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: oikukas, oikullinen
• verbit: oikutella, oikkuilla

Yhdyssanat

luonnonoikku

Aiheesta muualla

• oikku Kielitoimiston sanakirjassa