Pako vankilasta

Substantiivi

muokkaa

pako (1-D)

  1. pakeneminen, karkaaminen jostain

Ääntäminen

muokkaa
  • tavutus: pa‧ko

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pako paot
genetiivi paon pakojen
partitiivi pakoa pakoja
akkusatiivi pako;
paon
paot
sisäpaikallissijat
inessiivi paossa paoissa
elatiivi paosta paoista
illatiivi pakoon pakoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi paolla paoilla
ablatiivi paolta paoilta
allatiivi paolle paoille
muut sijamuodot
essiivi pakona pakoina
translatiivi paoksi paoiksi
abessiivi paotta paoitta
instruktiivi paoin
komitatiivi pakoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo pao-
vahva vartalo pako-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat ja sanaliitot
muokkaa

joukkopako, keskipakovoima, liikennepako, maaltapako, maanpako, pakokaasu, pakokauhu, pakomatka, pakonopeus, pakopaikka, pakopiste, pakoputki, pakoreitti, pakosarja, pakotie, pakovesi, silmäpako, valuuttapako

Aiheesta muualla

muokkaa
  • pako Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkeli 3738 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Esperanto

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

pako

  1. pakka
  NODES