paskiainen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaapaskiainen (38)
- (alatyyliä) epämiellyttävä henkilö
- Se saatanan paskiainen!
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈpɑskiˌɑi̯nen/
- tavutus: pas‧ki‧ai‧nen
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | paskiainen | paskiaiset |
| genetiivi | paskiaisen | paskiaisten paskiaisien |
| partitiivi | paskiaista | paskiaisia |
| akkusatiivi | paskiainen; paskiaisen |
paskiaiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | paskiaisessa | paskiaisissa |
| elatiivi | paskiaisesta | paskiaisista |
| illatiivi | paskiaiseen | paskiaisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | paskiaisella | paskiaisilla |
| ablatiivi | paskiaiselta | paskiaisilta |
| allatiivi | paskiaiselle | paskiaisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | paskiaisena (paskiaisna) |
paskiaisina |
| translatiivi | paskiaiseksi | paskiaisiksi |
| abessiivi | paskiaisetta | paskiaisitta |
| instruktiivi | – | paskiaisin |
| komitatiivi | – | paskiaisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | paskiaise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
paskiais- | |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- paskiainen Kielitoimiston sanakirjassa
- paskiainen Suomen etymologisessa sanakirjassa