pirta
Katso myös: Pirta |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- kangaspuissa kaiteen osa, loimen langat erotteleva ja kuteen kankaan suuhun tiivistävä säleikkö
- nauhapirta, tiuhta
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈpirt̪ɑ/, [ˈpirtɑ̝]
- tavutus: pir‧ta
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | pirta | pirrat |
genetiivi | pirran | pirtojen (pirtain) |
partitiivi | pirtaa | pirtoja |
akkusatiivi | pirta; pirran |
pirrat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | pirrassa | pirroissa |
elatiivi | pirrasta | pirroista |
illatiivi | pirtaan | pirtoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | pirralla | pirroilla |
ablatiivi | pirralta | pirroilta |
allatiivi | pirralle | pirroille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | pirtana | pirtoina |
translatiivi | pirraksi | pirroiksi |
abessiivi | pirratta | pirroitta |
instruktiivi | – | pirroin |
komitatiivi | – | pirtoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | pirra- | |
vahva vartalo | pirta- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaamuinaisvenäläinen laina[1]
Käännökset
muokkaaIdiomit
muokkaa- sopia (jonkun) pirtaan – olla yhteensopiva jonkun arvojen, moraalin, ymmärryksen kanssa
Aiheesta muualla
muokkaa- pirta Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).