Katso myös: Pirta

Substantiivi

muokkaa

pirta (9-K)

  1. kangaspuissa kaiteen osa, loimen langat erotteleva ja kuteen kankaan suuhun tiivistävä säleikkö
  2. nauhapirta, tiuhta

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈpirt̪ɑ/, [ˈpirtɑ̝]
  • tavutus: pir‧ta

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pirta pirrat
genetiivi pirran pirtojen
(pirtain)
partitiivi pirtaa pirtoja
akkusatiivi pirta;
pirran
pirrat
sisäpaikallissijat
inessiivi pirrassa pirroissa
elatiivi pirrasta pirroista
illatiivi pirtaan pirtoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pirralla pirroilla
ablatiivi pirralta pirroilta
allatiivi pirralle pirroille
muut sijamuodot
essiivi pirtana pirtoina
translatiivi pirraksi pirroiksi
abessiivi pirratta pirroitta
instruktiivi pirroin
komitatiivi pirtoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo pirra-
vahva vartalo pirta-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

muinaisvenäläinen laina[1]

Käännökset

muokkaa

Idiomit

muokkaa
  • sopia (jonkun) pirtaan – olla yhteensopiva jonkun arvojen, moraalin, ymmärryksen kanssa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • pirta Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).
  NODES