Substantiivi

muokkaa

poksahdus (39)

  1. tyypillisesti puhkeamisesta syntyvä lyhytkestoinen intensiivinen ääni

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈpoksɑhdus/
  • tavutus: pok‧sah‧dus

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi poksahdus poksahdukset
genetiivi poksahduksen poksahdusten
poksahduksien
partitiivi poksahdusta poksahduksia
akkusatiivi poksahdus;
poksahduksen
poksahdukset
sisäpaikallissijat
inessiivi poksahduksessa poksahduksissa
elatiivi poksahduksesta poksahduksista
illatiivi poksahdukseen poksahduksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi poksahduksella poksahduksilla
ablatiivi poksahdukselta poksahduksilta
allatiivi poksahdukselle poksahduksille
muut sijamuodot
essiivi poksahduksena poksahduksina
translatiivi poksahdukseksi poksahduksiksi
abessiivi poksahduksetta poksahduksitta
instruktiivi poksahduksin
komitatiivi poksahduksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo poksahdukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
poksahdus-

Etymologia

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Rinnakkaismuodot
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  NODES
see 1